Ensimmäisen porokoirani Meren (Hopeametsän Metsäneidonvaippa) hankin vuonna 2015 pitkän rotujen vertailujen jälkeen. Rakastuin ensisilmäyksellä Meren emään Neslaan ja jo Mereä hankkiessa tiedossa oli, että kasvatusaikeita olisi, mikäli koira soveltuisi terveytensä ja luonteesa puolesta siihen.

Syy miksi päädyin lapinporokoiraan, oli rodun hyvä terveys, kompakti koko, säänkestävyys sekä normaali rakenne. Tässä kohtaa oli vielä tärkeää, että rodulla olisi pk-oikeudet. Syksyllä 2015 tuli taloon ensimmäinen porokoirani ja tästä yhteinen taival Meren sekä rodun parissa alkoi.

Parin vuoden jälkeen taloon tuli toinen lapinporokoira Maikki, joka ehti asua neljä vuotta samassa laumassa meidän kanssa. Lopulta enää koirat ei tulleet toimeen Meren ja Maikin ensimmäisten pentujen jälkeen ja oli tehtävä raskas päätös, jolloin Maikki palautui takaisin kasvattajalleen.

Ensimmäinen pentueeni syntyi 2019 joulukuussa pitkän suunnittelun jälkeen. Tämä pentue oli pitkään kaavailtu ja odotettu, lähes koko Meren eliniän. Synnytys ei sujunut ongelmitta ja päätyi sektioon. Jotta hankalan synnytyksen jälkeen kaikki ei sujuisi niin kuin pitäisi, pentueen ainoa urospentu, joka oli jumissa synnytyskanavissa, kärsi ilmeisemmin hapenpuutteesta ja sai eläinlääkärissä lisähappea. Pentu oli niin voimaton, ettei se itse syönyt tissillä ja pentua sai pakottaa olemaan tissillä samalla, kun itse pumppasi maitoa suuhun. Keksin viimeisenä keinona hieroa vielä sokerilientä pennun ikeniin, josta muutaman tunnin päästä pentu olikin jo terhakasti tissillä kiinni ja näin pentueen pienimmästä ja heikoimmasta pennusta kasvoi muutamassa päivässä pentueen isoin.

Ensimmäisen pentueeni terveystulokset eivät ole olleet haluttuja - Valkokämmekän luustossa oli sanomista, lähinnä kyynärien osalta, Jääleinikillä oli jo maitohampaiden aikaan hammaspuutos etuhampaissa sekä epämuodostunut, kolmikruunuinen etuhammas. Reilun vuoden iässä Pikkutervakko oirehti hyvin näkymättömästi jalkaansa ja vasemmasta takajalasta paljastui lateraalinen patellaluksaatio, joka operoitiin koiran kivuttoman elämän takaamiseksi. Kantanartuksi tarkoitettu Mere jäi pois jalostuksesta ja sterkattiin helmikuussa 2021, sekä tämä pentue karsiutui omasta jalostusvalikoimasta pois.

Meren kanssa tuli harrasteltua ja kokeiltua lähes kaikkea. Agility oli päälajina, jonka sivussa treenailtiin noseworkia sekä muita nenäjuttuja, verijälkeä ja rallytokoa. Paimennustakin kokeiltiin muutamia kertoja, jossa Mere oli alkukiihtymisen jälkeen lähes luonnonlahjakkuus. Meren kanssa kokeiltiin myös raunioetsintää sekä hakua, mutta silloisen vuorotyön vuoksi tämä karsiutui heti alkuunsa pois. Vain vesilajeja emme kokeilleen, sillä Mere ei nuorena pitänyt uimisesta. Näin vanhemmiten on innostunut pulikoimaan jalkoja pidemmälle :)

Maisa (Tuhkavuorten Huurteesta Kuuraan) muutti taloon vuonna 2021 joulukuussa ja oli vuosien odotuksen tulos. Enää en ota stressiä koiraharrastamisesta, toisin kuin Meren aikoina, vaan eletään Maisan kanssa päivä kerrallaan. Jossain kohtaa tarkoitus olisi verijälkeä sekä paimennusta kokeilla. Voi olla, että palaamme vielä agilitykentille Maisan kanssa, kun hihnan toisella päällä riittää energia ylimääräisiin talkoovelvotteisiin ja iltatreeneihin.

Miten päädyin kasvattamaan?

Pienimuotoinen kasvatus oli mielessä jo Sakken aikoihin, reilusti ennen, kun hankin ensimmäisen lapinporokoirani. Tiesin kuitenkin jo tässä vaiheessa, että mäyräkoira rotuna ei vastannut tarpeitani, eikä rodun niin sanottu terveystilanne ollut ideaali.

Tutustuessani lapinporokoiraan ja tavatessani muutamia rodun edustajia sekä kasvattajia tuli vahva ajatus, että tämä on se rotu. Jo Mereä hankkiessa toin ilmi Meren kasvattajalle mahdolliset jalostustoiveeni - mikäli Meren terveys ja luonne sen sallisi.

Kuten jo yllä mainitsin, ensimmäistä pentuettani suunnittelin pitkään, lähes koko Meren eliniän ajan astutuspisteeseen asti. Tutkin sukuja, eri linjoja ja niiden terveysriskejä, juttelin kasvattajien ja eri urosten omistajien kanssa. Halusin uroksen, joka tasapainotti Meren pehmeyttä, olisi rakenteeltaan hieman jykevämpi ja Mereä paremmin kulmautuneempi.

Vaikka miten yritti käydä kaikki terveysriskit läpi ja näitä minimoida, niin pentueen terveys ei valitettavasti ollut toivomani. Pentueen synnytys oli vaikea ja synnytyksessä kuoli synnytysvaikeuksien takia yksi pentu, joka oli henkisesti raskasta itselle pitkän valvomisen ja stressaavan synnytyksen jälkeen, mistä syytin itseäni pitkään.

Sekä Meren, että Saiken taustalta löytyy rotuunottoja, joka puolestaan loi tuntemattomia terveysriskejä sukupolvien takaa. Valitettavasti kaikki osui tähän pentueeseen. Alkuun ajattelin, että kasvatustyöni loppuu tähän, mutta virheistä on opittu.

Kennelnimeni Jalgadas sain vuonna 2021 loppuvuodesta. Halusin alunperin kennelnimen, joka liittyisi ensimmäisiin lapinporokoiriini Mereen tai Maikkiin, mutta kaikki variaatiot olivat joko varattuja, tai liian lähellä jo olemassa olevia. Nimen halusin olevan suomalainen tai vaihtoehtoisesti Suomen (pohjoiseen) luontoon liittyvä ja päädyin kahden muun vaihtoehdon lisäksi Jalgadakseen. Jalgadas tarkoittaa avointa tunturimaata.